Mitä ihmettä 3D-tulostimella voi tehdä ja miten se liittyy digitalisaatioon?

Täällä blogissa on viimeksi kerrottu kuntalaisen mobiilikäyttäjäkokemus -projektista ja seutustrategiasta. Tänään hieman kevyempää.

Pääkirjasto Leijan digitointihuoneessa on nyt 3D-tulostin Prenta Duo ja asiakkaat voivat varata aikoja tulostamiseen. Muutamia varauksia jo on, mutta lisää mahtuu. Kirjastonhoitajamme Jussi Lehtinen opastaa tulostamisessa. Yhden tulosteen hinta on vaivaiset 40 senttiä. (Ks. tarkemmin kirjaston sivuilta: http://www.ylojarvi.fi/kirjasto/paakirjasto-leija/3d-tulostus/ )

3D-tulostin on hankittu #DigiYlöjärvi -hankkeen leveiden siipien alla. Tässä kysymys ei ole niinkään digitalisaatiosta, vaan kokeilukulttuurista. Ja tämä on kokeilu sekä kirjastolle että asiakkaillemme. Tiedämme, että tulosteiden mallinnuksessa on vain mielikuvitus rajana ja että kätevä henkilö voi suunnitella ja tulostaa varaosan tai jonkin muun pienen hyötyesineen. Verkosta löytyy myös valtava määrä valmiita malleja. Mutta mitä hyötyä 3D-tulostimesta lopulta on? Se selviää vain kokeilemalla. Tähän mennessä hauskin vastaus saatiin tulostimen myyjältä: ”Ainakin sillä voi tulostaa 3D-tulostimen osia”.

Yleinen kirjasto voi olla tulevaisuudessa entistä enemmän oppimisen keskus. Nyt sieltä saa aineistoa elinikäisen oppisen tueksi sekä tilaa ja rauhaa opiskeluun tai työntekoon. Jatkossa ehkä kokeillaan ja opitaan tekemällä enemmän itse.

Ps. Pakko kertoa tässä myös mainio pikku yksityiskohta, joka huvittaa erityisesti kaljuuntunutta virkahenkilöä. 3D-tulostimen suutin levittää sulatettua muovinauhaa lasilevyn päälle. Lasilevy on itsessään niin liukas, että tuloste ei pysy paikoillaan ilman kitkaa lisäävää ainetta. Tähän tarkoitukseen parhaaksi on osoittautunut L'Oréal-hiuskiinne.