Kokeiluista ja kulttuurista

Osallistuin tällä viikolla kuntaliiton kokeiluverkoston seminaaripäivään. Keskustelimme kuntien suhteellisen olemattomasta kokeilukulttuurista ja sparrasimme liiton ja muiden tahojen toimijoiden kanssa aiheesta. Yli-innovaatioaktivisti Tuulentie ohjasi muutaman hengen ryhmiä aikataulutetusti: Nostettiin esiin ongelma, jota ratkaisemaan suunniteltiin kokeilu noin puolessa tunnissa.

Kolmen hengen ryhmäni rakensi elävän elämän esimerkkitilanteen pohjalta kokeilun, jolla kerätään tietoa sote-palveluiden asiakastiedon välityksen ratkaisemiseksi ja sote-monipalvelusasiakkaiden palvelupolkujen optimoimiseksi, kokeilu ensin valikoidulla ryhmällä ja tulosten perusteella prosessin muutos. Kokeilu realisoituu eräässä keskisuomalaisessa kunnassa, jossa tiimin muille jäsenille luvattiin tarjota lounas jos paikalle osumme. Fläppitaululla homma näytti näin selkeältä:

Kokeilulla haetaan tietoa siitä, mitä ei vielä tiedetä ja hyväksytään että kokeilu saa epäonnistua. Jos projekti käynnistetään vahvalla pohjatiedolla ja onnistumisodotuksella, on kyseessä enemmänkin pilottihanke. Kunnat eivät juuri ole kokeiluja perinteisesti harrastaneet. Kehityshankkeita toki on tehty ja tehdään jatkossakin, mutta kokeilu on jotain ketterämpää, kevyempää ja nimenomaan uutta tietoa etsivää ja epäonnistumisen sallivaa. Kunnat ovat siilomaisia hallinto-organisaatioita, joissa kehitysidean läpivienti tapahtuu yleensä pitkin siiloa ylöspäin kipuamalla tai alaspäin laskeutumalla. Jos ennakoitu matka on pitkä ja raskas, jää se usein tekemättä. Poikkisiilollinen toiminta voi raja-aitavartion vuorovahvuudesta riippuen olla vaikeaa, jolloin yhteisistä pikkuasioistakin joudutaan päättämään korkealla siilojen yläpuolella. Olisiko ratkaisu palveluvastuun siirtäminen organisaatiossa lähemmäs asiakasta ja raja-aitojen madaltaminen?

Muita esteitä kokeiluille on ehkäpä virkavastuusta seuraava virheiden välttämisen kulttuuri joka voi johtaa alitajuiseen varovaisuuteen, sekä tarkan budjetoinnin perinne. Isotkin, kymmeninen miljoonien eurojen menobudjetilla toimivat yksiköt suunnittelevat seuraavan vuoden talouttaan pahimmillaan tuhannen euron tarkkuudella. Tähän toimintamalliin ei oikein korvamerkitsemätön kokeilurahoitus istu, samoin kuin vuoden päähän suunniteltu ja budjetoitu kokeilu ei sovi kokeilun sisäsyntyiseen ketteryyteen.

Kuntalaisen mobiilikäyttöliittymäkonsepti (http://digiylojarvi.blogspot.fi/2016/06/kokeiluversio-kuntalaisen.html ) lähtee Demolaan kehiteltäväksi. Rajasimme aihioita siten, että emme tilaa  kokeiluversiota vielä tässä vaiheessa, aloitetaan kehitystyö tilaamalla asiakaslähtöinen, poikkiammatillisesti laadittu konsepti ja koodataan vasta myöhemmin.

Innolla odotan että mitä tästä saamme aikaan. Kokeillaan ainakin.